Skip to main content.

Sukumme alkuperäistä asuinpaikkaa ei kuitenkaan ole pystytty selvittämään kuin 1600-luvun loppupuolelle. Käytettävissä olevat tiedot johtavat Sortavalan seudulle, siis tuonne Laatokan pohjoisrannikolle. Siellä Jormakka-nimisiä miehiä ilmestyi Stolbovan rauhanteon jälkeen uusien vallanpitäjien eli ruotsalaisten toimesta laadittuihin virallisiin asiakirjoihin. Stolbovan rauha solmittiin vuonna 1617 ja silloin Laatokan Karjala siirtyi ensimmäisen kerran Venäjän valtapiiristä Ruotsin vallan alaisuuteen.

Asiakirjoja Venäjän vallan ajalta ei ole ollut käytettävissä. Suomalainen J. V. Ronimus on tehnyt vuonna 1906 yliopistollisen väitöskirjan aiheesta Novgorodin vatjalaisen viidenneksen verokirja vuonna 1500 ja Karjalan silloinen asutus. Kirjoituksessa kerrotaan yksityiskohtaisesti Laatokan rannoilla asuneiden suomalaisten elämästä ja elinolosuhteista sekä luetellaan runsaasti paikallisten asukkaiden nimiä. Sortavalan pogostasta ei yhtään Jormakkaa löytynyt. Kirjaan liittyneessä Sortavalan ympäristön kartassa luetellaan kyliä, mm. Aniala, Varislahti ja Kirjavalahti.

Asiakirjoja on ollut käytettävissä vasta Ruotsin vallan ajalta. Irma Pitkäsen pyynnöstä Heljä Pulli on tutkinut sukumme varhaispolvia käytössään olleista asiakirjalähteistä: 1600-luvun alkupuolen maakirjoista, saman vuosisadan lopun henkikirjoista, 1700-luvun verorevisiokirjoista ja vuosien 1757-63 rippikirjasta; Sortavalan maaseurakunnan säilyneet kirkonkirjat alkavat vasta vuodesta 1757. Vanhimmat asiakirjat ovat kuitenkin monella tavoin hankalia. Maakirjohin, jotka ovat 1600-luvun alkupuolelta, on merkitty vain yksi mies tilaa kohti. Henkikirjat ovat oikeastaan savu- ja arvioveroluetteloita, joissa myös mainitaan vain yksi mies, veroisäntä, tilaa kohti. Verokirjurit eivät aina ole merkinneet sukunimiä kirjoihin. Verorevisiokirjat tehtiin nimensä mukaisesti verotusta varten eikä niitä ole tarkoitettu väestöluetteloiksi.

Lähteenä ovat olleet maakirja vuodelta 1592 sekä neljä kirjaa 1600-luvulta. Maakirjoista vuosilta 1618-1651 Pulli on löytänyt nimiä kahden tilan tai kylän, Vaaherlahden ja Timilän asukkaista. (Näitä paikannimiä ei löydy enää nykyisistä kartoista. Todennäköisesti kyseessä ovat kylät, joissa ei noina aikoina asunut kuin yksi -asukas; ehkä sieltä olivat muut asukkaat muuttaneet pois.) Vaaherlandessa on asunut vuonna 1618 Homa Sinkoinen (Homa = Fomka tai Foma), vuonna 1631 on nimi kirjoitettu Fomka Sinkoff, vuonna 1641 on asukkaan nimi ollut Sergeiko Fomin ja vuonna 1651 on asukas ollut Jeremka Sergioff. Timilän osalta on merkintöjä löytynyt vuosilta 1638, 1641 ja 1651. Asukkaaksi on jokaisena vuonna merkitty Jeremka Makarioff.

Koska samoilla tiloilla tai kylissä kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin asuu Jormakka-nimisiä miehiä, Pulli päättelee, että Timilässä vuosina 1638­-51 asunut talollinen Jeremka Makarioff voisi olla Jormakan suvun kantaisä. Sukunimen syntyminen olisi Pullin mukaan luontevaa: Jeremka-Jermakka-­Jormakka. Suku olisi tällöin alkuperäistä karjalaista juurta. Myös sukunimen kantaosa, Jorma, viittaa tähän suuntaan, sillä se lienee johdettu vanhasta ortodoksisesta etunimestä Jeroma, Jeremias. Suomen Sukunimikirjan mukaan heprean Jeremias-nimestä ovat karjalaiset käyttäneet muotoja Jorma, Jormana, Jormo ja Jormu. Näistä on kehittynyt varsinkin Laatokan ympäristöpitäjissä useita sukunimiä, joista nyky-Suomessa yleisimpiä ovat Jormanainen (lähtöisin Ilomantsista, Korpiselältä, Salmista, Tohmajärveltä ja Tuupovaarasta), Jormalainen (Ilomantsissa ja Salmissa) ja Jormakka (Harlussa, Impilahdella, Lumivaarassa ja Sortavalassa). Myös sukunimet Jorma ja Jormanen ovat olleet yleisiä Karjalassa. 1500-luvun lähteissä nimi esiintyy myös etelämpänä Kannaksella, esim. Kivennavalla 1558 Ihanus Jormoin = 1559 Jormann. Nimen Jormalainen voi yhdistää myös ristimänimeen Jermola, Jormola, joka vastaa kreikan nimeä Hermolaos (venäjän Jermolai, Ermolai).

Vuonna 1997 julkaistussa sukukirjan ensimmäisessä osassa on suvun juurista selostusta enemmän.

Ilmari Kosonen on kirjoittanut tarinan Jormakoiden alkuperästä muinaisbaltin sanasto/nimistötutkimuksen pohjalta.

Sukuseuran hallitus on koettanut saada tarkempaa selkoa suvun varhaisimmista vaiheista. Lisäselvityksissä ei kuitenkaan ole tullut esiin mitään uutta tietoa.

Puheenjohtaja Matti Jormakka ja Jorma Jormakka ovat teettäneet geenitestit, joiden tuloksia kesällä 2011 vertailimme. Pientä eroa testin mukaisissa geeneissämme on. Kymmenessä sukupolvessa nämä geenit voivat muuttua jonkin verran.  Matti on 1645 syntyneen Antti Jormakan jälkeläinen ja Jorma on 1655 syntyneen Johan Jormakan jälkeläinen. Sukuluettelossamme on oletettu, että Antti ja Johan olivat veljeksiä. Geenitestien perusteella voidaan päätellä, että he olivat isän puolelta erittäin läheistä sukua. Jorma Jormakka on kirjoittanut esityksen noiden testien perusteella "Suvun alkuperästä Y-DNA geenitutkimuksen valossa".

Puheenjohtaja Matti Jormakka piti kesän 2011 sukukokouksessa esitelmän aiheesta geenit sukututkimuksessa. Siinä kerrottiin yleisesti geenitesteistä sukututkimuksessa, Matin ja Jorman geenivertailusta sekä suomalaisten juurista nykytutkimuksen valossa.

Matti on teettänyt lisätestejä, joista ilmenee, että kuulumme savolaiseen "klaaniin". Klaani tarkoittaa geneettisessä sukututkimuksessa sukuhaaraa. Siis todennäköisesti Jormakat ovat tulleet Sortavalan seudulle Stolbovan rauhan jälkeen jostakin päin Savoa. Geenitestit luultavasti tuovat jatkossa vielä tarkempia tietoja asiasta.